Hunajakodon puutarha

Puutarhassa on tilaa temmeltää ja vaikka tutustua vanhoihin kasveihin, osa 1930 luvulta…

 

Vanhan v.1920 rakennetun talon puutarha.

Talon alkuperäisenä säilyneen, mutta tukahtuneen puutarhan elvyttäminen alkoi vuonna 2004, kun Floristihortonomi Elise osti ränsistyneen talon puutarhoineen ja alkoi kunnostaa paikkoja pikku hiljaa kodikseen.

Puutarhan vanhassa osassa ei ole tehty muutoksia vaan on katsottu mitä uutta on tullut esille perkauksen tuloksena. Tuli tunne, että täällä on täytynyt olla joku systeemi ja puutarhakin joskus, talo kun on rakennettu viereisen siirappitehtaan johtajalle. Piha oli pahoin vesakoitunut ja pitkän heinikon, sekä paksun männynhavukerroksen peittämä. Ja tosiaan uusia (siis vanhoja alkuperäisiä) kasveja on ilmaantunut vuosien varrella paljon.

Vuoden 2005 alkusyksystä nyk. Luken (Luonnonvarakeskus) Merja Hartikainen kävi luetteloimassa pihan kasvit kansallisen kasvigeenivaraohjelman puitteissa. Tämänkin jälkeen on vanhoja kasveja ilmaantunut lisää, ja talon sekä puutarhan historia ja vaiheet ovat selvinneet ”talon tyttärien” kertomana .

Komeat pionipensaat ovat 30-luvulta, säilyneet omenapuut on istutettu sotavuosina silloin paleltuneiden tilalle…paljon on pihalla vanhaa sitkeää kasvikantaa.

Vuoden 2017 keväällä alkoi kiviurakka; aikoinaan kunnallistekniikan tuomisen yhteydessä puretun kivipengerryksen osan saattaminen takaisin paikoilleen (iso kivikasa on ollut työlistalla jo yli 10 vuotta). Kivikasasta kehkeytyi kevään aikana uuden kohopenkin reunus saunan läheisyyteen. Tähän siirrettiin liian tiiviiksi kasvaneet vanhat iirikset, sekä kuunliljoja ja muita jakotaimia muualta puutarhasta. Pengerrys jäi vielä kesken ja odotteli kevättä 2018, jolloin urakka jatkui hiukan. Homma jatkuu taas 2019 ja toivottavasti valmistuukin.

Puutarhassa on myös paljon marjoja: herukoita mustana, punaisena ja valkoisena sekä vadelmia.

Kasvimaalla kasvatetaan paljon syötävää. Pihapiirissä on myös paljon villiä syötävää, jota emäntä hyödyntää kokatessaan.