Koti      Hunajakoto      Kissat

 
  HUNAJAKODON ALAKERRASSA ASUU 2 KOTIKISSAA
 
(Majoitustilat ovat "kissavapaat", eivätkä allergiset ole siellä oireilleet)
 
 
Melli vahdissa puutarhan kiviportailla
 
Melli - poika

Melli on jo aikuinen leikattu lempeä kolli. Se on "pelastettu" eräänä kesänä Porin Jazz-reissulla "tappouhan alta" siskonsa Viivin kanssa. Nämä pennut saivat silloin uuden kodin aivan Helsingin ydinkeskustasta. Ne viihtyivät "citykissoina" reilut 3 vuotta.

Vuonna 2004 sitten muutettiinkin maalle Hunajakotoon! Ja eihän kyllä maallemuutosta olisi tullut mitään ilman näitä karvaisia lemmikkejä - oli talo sen verran täynnä hiirenkakkaa! Vaan eipä ole sen koommin hiirenjätöksiä sisällä näkynyt. Puutarhan  alkujaan mahtava myyräkantakin on pienentynyt ja pysynyt kurissa - kiitos näiden iloisten ja ahkerien metsästäjien. Ja kyllä maalla onkin mukavaa - saa välillä ulkoilla ja kiipeillä omenapuissa, ja tulla sitten sisään köllöttelemään päikkäreille. Se on oikeaa kissanelämää!
 
 
 
 
 Viivi-sisko (kuva alempana) kuoli 14.5.2009.
 
Kyllä oli poika orvon ja onnettoman oloinen ilman siskoaan -eihän se ollut ikinä ollut yksin. Ei maittanut juoksu eikä leikki. Siispä kaverihan pojalle oli saatava.

   

 

Sara noutaa lempileluaan pikku-nallea
kaverukset joulukuussa 2010 

 

Sara - "uusi pentu"

Sara saatiin Mellille kaveriksi 14.7.2009. Se on syntynyt äitienpäivänä.
 
Kyllä Melliä aluksi hirvitti ja arvelutti tuollainen hurja pieni pentu. Villikin kun mikä. Joitakin elkeitäkin oli kun entisellä siskolla. Vähän täytyi Mellin nyt olla varovainen ja karttaa tuota uutta hosujaa. Vaan kyllä Sara osasi ja malttoi myös olla paikallaan ja tarkkailla tuota isoa outoa kissaa - hiipiä hiljaa lähemmäs makaamaan ja tarkkailemaan. Siinä pikkuhiljaa tutustuttiin ja niinhän kaverukset ovat jo erottamattomat. Pojan tullessa ulkoa on Sara heti vastassa ja hyppää pojan kaulaan, kun on ollut niin ikävä!
 
Pojallekin taas leikki maittaa - milloin ajetaan toista takaa tuhatta ja sataa. Ja sitten taas kohta nukutaan vierekkäin tai Sara pesee Mellin korvat ja naaman. Ja tietysti täytyy taas välillä härnätä ja kuisatakin toista - sehän kuuluu asiaan.


 
Sara on "maailman ihmisystävällisin" kissa. Se on todella leikkisä ja utelias - aina mukana siellä missä tapahtuu. Saralla on aivan oma ja minulle aikaisemmin täysin tuntematon ominaisuus kissalle. Se kuljettelee kaikenlaisia esineitä suussaan kuin koira.   Usein se kantaa pienen lelunallensa jalkojen juureen tai pöydälle ja tiputtaa siihen merkiksi leikistä. Sitähän on sitten heiteltävä kymmeniä kertoja kun koiralle konsanaan. Ja Sara - salamannopea noutaja - juoksuttaa nallen tai pallon pikavauhtia takaisin!
Melli ei oiken tällaisesta toiminnasta perusta, seurailee vaan ihmeissään Saran touhuja.
 
Niin, ehtihän Sarakin jo poseerata kameran edessä valokuvaajalle - pääsi tyttö vuoden 2010 Helmikuun kalenteritytöksi! Kuva otettiin edellisenä syksynä, silloin vielä aika pienestä pennusta.

Myöhemmin vuonna 2011 ilmestyi kortti, jossa Sara poseerasi Suomen eläinsuojelutyön hyväksi. Tämäkin kuva on vuodelta 2009.
 
kortti Suomen Eläinsuojelun hyväksi


 
 
Viivi    2001-14.5.2009
 
Viivi oli Mellin sisko. Tämä pippurinen pikku-tyttö ehti komennella lempeää veljeään noin 8 vuotta. (No,  kyllähän Melli aina välillä tarpeekseen saaneena pisti siskonsa ruotuun.) 
Se eli mahtavan kissanelämän ja oli aivan verraton myyränsyöjä. Viivin ja Mellin tarina ja kuvia on ikuistettu japanilaiseen kirjaan, joka julkaistiin vuonna 2008.
Viivin viimeinen leposija on Hunajakodossa ison puun juurella, sinivuokkojen ja tuoksuköynnöskuusaman alla. Viivi tykkäsi "villitellä" ja kiipeillä tuohon isoon puuhun, ja istuskella sen haaran kannolla.   




HUNAJAKOTO, Hunajatie 6, 31600 Jokioinen, Finland.  info@hunajakoto.com, +358(0)40 8404647 /Elise Anttinen   www.hunajakoto.com