Talon historiaa

HUNAJAKOTO sijaitsee ”Sokeritehtaan asuntoalueella”

”Sokeritehtaan asuntoalueen vaiheet kytkeytyvät läheiseen sokeri- ja siirappitehtaaseen, jonka Jokioisten kartano perusti vuonna 1899. Alueen asuintalot rakennettiin 1920-luvulla tehtaan työntekijöitä ja tehtaanjohtajaa varten.

Sokeritehtaan asuinalue on metsäinen ja hajanainen, eikä siten muodosta kerralla havaittavissa olevaa kokonaisuutta. Maasto on loivasti mäkistä. Rakennukset ovat tyyliltään ja mittakaavaltaan samanhenkisiä, ja niiden rakennushetken asukashierarkia näkyy selvästi; johtajien asunto sijaitsee erillään työväen rakennuksista, se on suurin ja arkkitehtuuriltaan mahtipontisin ja sieltä on hyvät näkymät sokeri- ja siirappitehtaalle. Työväen rakennuksilta ei ole juuri näkymiä ympäristöön. Alue on metsäisyydestään johtuen huomaamaton ympäristöön.”

edellä lainaus talon rakennusinventointikortista
(Forssan seudun kuntien kulttuuriympäristön inventointiprojekti 2007-2009)

HUNAJAKODON HISTORIAA JA VAIHEITA

Tehtaanjohtajan asunto v. 1920 ->

Jokioisten Sokeri- ja Siirappitehdas Oy rakennutti talon vuonna 1920 tehtaanjohtajan, insinööri Victor Norrmanin perheelle.
Myöhemmin, noin vuonna 1927 rakennus siirtyi tehtaan toisen omistajan Vilho Koskelon ja hänen viisilapsisen perheen käyttöön. Talo oli heidän hellässä hoivassaan aina vuoteen 1971 asti.

Tuolloin ”siirappitehtaan” ja samalla ”hunajakodon” omistus siirtyi Hämeen peruna osakeyhtiölle. Talon sisätiloihin suunniteltiin muutos viideksi erilliseksi asunnoksi, joista on jäljellä muutospiirustukset 1. kerrokseen, päivättynä 13.9.1972. Tätä muutosta ei koskaan toteutettu kokonaisuudessaan. Sen sijaan talon kerrokset erotettiin omiksi asunnoiksi, ja näin talossa asui 2 perhettä, molemmat omissa kerroksissaan.

Suomen Sokeri Oy

Vuonna 1986 ”Hunajakodoksi” nimetyn rakennuksen alakerta sisustettiin Suomen Sokeri Oy:n kokous- ja koulutustilaksi. Talon yläkerta toimi edelleen asuntona. Tuolta ajalta on muistona myös Hunajakoto- tienviitta Koskelontien risteyksessä.
Suomen Sokeri Oy myi rakennuksen vuonna 1995.

Vuosina 1995-2004 talo on ollut yksityisomistuksessa.

Yläkerta on toiminut mm. entisten alkoholistien tukiasuntona ja alakerta hengellisten tilaisuuksien pitopaikkana.

 

Vuosi 2004 -> talon kunnostaminen

Vuonna 2004 Elise Anttinen osti Hunajakodon kodikseen, alkaen kunnostaa ja entistää sitä sitä uuteen kukoistukseen. Hän etsikin itselleen ”pientä” remonttiprojektia, joka todellakin toteutui! Talo oli päässyt pahasti rapistumaan. Muutto Helsingin Kampista täysin tuntemattomalle paikkakunnalle tapahtui helposti. Jokioisten mahtavan kaunis miljöö teki vaikutuksen heti ensi käynnillä. Upea Jokioisten kartano, elonkierto, museorautatie… vaikka mitä kiinnostavaa ihan vieressä. Jokioisten sijainti keskellä eteläsuomen suuria kaupunkeja sopi hyvin.

”Talon nähtyäni olin heti myyty. Sen arkkitehtuuri ja kaakeliuunit tekivät vaikutuksen. Mielessäni rapistuneen pinnan alla uinui varsinainen aarre, joka täytyi pelastaa. Visiointi talon kunnostamisesta alkoi heti. Ja minulle oli tärkeää, ettei taloa oltu pilattu liioilla remonteilla.

Floristina myös kasvit ja luonto ovat minulle tärkeitä ja lähellä sydäntäni. Täällä olikin pihaa, jossa pönkiä ja työntää kädet kunnolla multaan. Valtavat pionipensaat olivat iloinen yllätys, kun ne alkoivat kasvaa ensimmäisenä keväänä. Käydessäni alkukeväästä katsomassa paikkaa, ei niistä ollut mitään tietoa. Puutarhan kunnostaminen onkin ollut tosi mielenkiintoista. Talon vanhasta puutarhasta on hoidolla ilmaantunut esiin monia uinuneita aarteita.”

Kaikki talossa jäljellä olleet 6 kaakeliuunia kunnostettiin ja otettiin käyttöön vuosikymmenien tauon jälkeen. Kaksi niistä oli jopa väliremonteissa piilotettu seinien sisälle. Vuosikymmenten saatossa puulattioiden päälle kasaantuneet erinäiset muovimatto-, ja kokolattiamattokerrokset on kuorittu pois, ja alkuperäiset lautalattiat ovat taas esillä – ehostettuina tosin. Kaikki talon sisäpinnat on käyty läpi. Talon alkuperäiset pinkopahvit on säilytetty kaikkialla missä ne oli jäljellä ja kunnostettavissa. Niitä on paikattu, maalattu tai tapetoitu riippuen tilasta. Seinissä pinkopahvit ovat osin somasti kuprullaan, asettaen haasteita tapetoimiseen.

Talon ympäriltä kaadetuista liioista vanhoista männyistä sahautettiin sopivaa lautaa talon julkisivun korjauksiin. Talon vuorilaudoitus kun ei ole nykyistä standardimitoitusta. Kaadetusta koivusta sahautettiin rimoja, joista tehtiin mm. saunaan puurallit. Vanha puutarhapöytä ja kaksi tuoliakin ovat saaneet uudet puuosat tuosta ”omasta” lautapinosta.

Talon remontti on ollut hidas, pitkällinen ja antoisa prosessi, joka ei ole koskaan valmis. Vanhassa talossahan on aina jotakin korjailemista. 

Vuonna 2009 syntyi idea B&B toiminnasta

->” tietotulva” ja valmistelu toimintaan

Elise kävi alkuvuodesta kertomassa ideaansa Forssan Seudun kehittämiskeskuksessa. Tämän seurauksena Forssan lehti tuli tekemään jutun Hunajakodosta (ehkä hieman ennenaikaisesti), mutta sitten alkoikin tapahtua jänniä!

”Sain postissa kirjeen ja pinon vanhoja valokuvia ”talon tyttäreltä” Usa:sta. Hän oli saanut postissa kyseisen lehtiartikkelin lapsuudenystävältään, ja päätti ottaa yhteyttä. Häneltä olenkin saanut kauan kaipaamaani tietoa talon menneisyydestä. Lisäksi ihania tarinoita sen asukkaista ja elämästä talossa. Ja todellakin paljon vanhoja valokuvia! He ovat olleet iloisia siitä, että olen kunnostanut taloa, joka heille on ollut hyvin rakas ja tärkeä. Sain jopa kesällä v.2009 useita vieraita, jotka tulivat katsomaan ”niitä mummolan” pioneja!

Ollessani Kempeleessä opettamassa floristeja sain sattumalta tietää, että talolla on väriltään keltainen ”kaksonen” pohjois-pohjanmaalla. Tuo keltainen talo, Ruukin kartano, toimi vuosikymmeniä sitten kokouspaikkana. Perimätiedon mukaan talot on suunnitellut Wivi Lönn, suomen ensimmäinen oman arkkitehtitoimiston perustanut naisarkkitehti. Näin tuon Ruukin talon oppailla oli tapana kertoa, ja heidän tiedossa oli että toinen samanlainen talo on Jokioisilla. Tuossa Ruukin kaksosessa ei kuuleman mukaan ole enää jäljellä niin paljoa alkuperäistä kuin hunajakodossa (ulko-ovet, kakluuneja, terassit, sisäänkäynnit).”

Myös Hunajakodon entisillä asukkailla, Koskelon lapsilla, oli tiedossaan että talolla on tuo keltainen kaksonen. Heidän mukaansa heidän perhe saattaa olla se yhdistävä tekijä näiden talojen historiassa.

Kaiken tuon uuden informaatiotulvan keskellä alkoi myös talon valmistelu uutta toimintaa varten.

Tarvittavat rakennuksen osittaiset käyttötarkoituksen muutokset ym. anottiin majoitus- ja kokoustoimintaa varten. Taloon asennettiin vaaditut hälytin- ja turvallisuuslaitteet.

Yläkerran oleskeluhuone/ keittiötä kalustettiin tulevaa toimintaa silmällä pitäen……

 

Vuonna 2010 majoitustoiminta alkoi ja talo avasi ovensa vieraille.

Nyt myös muut pääsevät nauttimaan Hunajakodon ilmapiiristä. Tervetuloa viihtymään!

 

Vuosien saatossa on majoitustiloja päivitetty kalustukseltaan ja varusteiltaan tarpeen mukaan.

Lisäksi vanhassa talossa on aina jotakin korjattavaa, rapsuteltavaa tai maalattavaa.

Talon ja saunarakenuksen katot uusittiin vuoden 2017 keväällä. Ajoitus osui nappiin ja ensimmäiset tervapääskyt saapuivat muuttomatkaltaan juuri katon valmistuttua. Jännittävät hetket muutuivat helpotukseksi, kun osa pääskyistä löysi tiensä uuden katon alle pesimään. Kattomateriaalin valinnassa pääskysten pesinnän turvaaminen oli ratkaiseva. Varttikattoa lähinnä oleva korkein mahdollinen peltipofiili madallutti silti aukkoja, joten joka kolosta ei pesimään enää pääse. 

Ulkoikkunoiden perusteellinen kunnostus on myös työlistalla- punaisen makuuhuoneen ikkuna on tehty, muut vielä odottavat…

Talon julksivua on kunnostettu ja paikkamaalattu, sekä pesty monia kertoja. Sekin kaipaisi kokonaisvaltaisen ehostuksen.